Pallontallaajat.net
Valikko

Xingping – Sielu ja silmä lepää

17/10/2018

Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 10.12.2016 vanhassa blogissa.


Valitsimme kohteen tietenkin sen saamien kehujen perusteella: Luontoa, uskomattomia karstikallioita ja hiljentymistä Li-joen äärellä. Emme kuitenkaan saapuneet kohteeseen suoraan, sillä Nanningista saimme hypätä bussiin, joka kuljetti meidät Guiliniin,. Kaupunki on äärimmäisen suosittu turistikohde, josta meidät vaihdettiin lennossa toiseen bussiin. Melkoista rallia siis tien päällä ja ei puhettakaan vessatauoista. Saavuimme melko myöhään Yangshuohon, joten jäimme yöksi ja tsekkasimme kaupungin iltameiningit, mutta palataan näihin viel myöhemmin.

Aamulla taas perse penkkiin ja uuteen kohteeseen!

Bussimatkat olivat välillä aika hanurista, sillä vaikka välimatka on oikeasti lyhyt tai edes inhimillinen, venyy matkanteko huonojen teiden/teiden korjaustöiden/muun liikenteen vuoksi joskus tuntikaupalla. No muutaman pomppuisen tunnin kuluttua saavuimme kalastajakylään, joka tosiaan käsitti lähinnä yhden pääkadun, vanhan kaupungin ja ihmisiä kuhisevan sataman.

Sitä olisi ehkä voinut kuvitella olevansa aivan jossain jumalan selän takana, mutta kuten kaikkialla Kiinassa, oli tämäkin kylä pullollaan aasialaisia turisteja. Oli kauhistus huomata ne mikrofoniin huutavat matkaoppaat ja tajuta saapuneensa oikeaan lomakylään. Onneksi kamerat välkkyivät ja ihmismassat tukkivat kadut vain päiväsaikaan, sillä auringon laskiessa, hyppäsivät tiimipaidoissa liikkuvat aasialaiset busseihinsa ja jättivät jälkeensä autuaan hiljaisuuden.

No mutta miksi ihmiset matkaavat Xingpingiin?

Karstivuoret ovat jo itsessään nähtävyys, mutta monet tulevat kokemaan bambulautta-ajelun Li-joella, tsekkaamaan 20 yuanin setelistä tuttua maisemaa ja tietysti kiipeämään Lao Zhai Shan– vuorelle ihailemaan auringonlaskua. Osa piti itsekin kokea, joskin lautta-ajelut skipattiin riistohintojen ja ahdistavien myyjämummojen vuoksi. Setelimaisema oli vähän nääh ja auringonlasku taas aika jees! Tosin samalla kallionhuipulla poseerasi ja valokuvasi aivan liian monta ihmistä samaan aikaan eli tiukasti sai istua perse kalliossa, jossei paikkaansa halunnut menettää.

Kiipeäminen vuorelle oli jo itsessään melkoinen kokemus, sillä mä ja mun rapakunto puuskutettiin henkihieverissä urheilukuteen niskassa. Samaan aikaan söpöt aasialaiset tytöt kipusivat pystysuoria metallitikkaita korkokengissään. Kontrasti oli samanlainen myös vuoren huipulla: kirkuvan punainen läähättävä länkkäri-Carita ja freesit aasialaiset. Eipä siis tarvitse juuri ihmetellä, miksi kuvissa ei näy mun naamaani.

Turisteista huolimatta jäi jälleen hyvä fiilis paikasta. Hinkua takaisin ei ole, mutta kokemuksen arvoinen ja näimmepähän Li-joen kaikessa kauneudessaan. Suosittelen siis käväisemään, vaikka viikonloppureissulla, mikäli nurkilla liikuskelee.

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.