Tervehdys Pallontallaajien käyttäjät,

Kiitos kun olet ollut mukana Pallontallaajien yhteisössä. Sivuston vähäisen kävijämäärän vuoksi olemme valitettavasti joutuneet tekemään päätöksen palvelun sulkemisesta tämän kevään aikana. Keskutelumahdollisuus foorumilla päättyy maanantaina 1.2. Sivusto tullaan sulkemaan toukokuun loppuun mennessä, johon asti vanhat viestit ovat vielä luettavissa, joten nyt kannattaa käydä nappaamassa vanhat matkamuistot talteen.

Ystävällisin terveisin,
Pallontallaajien tiimi

Pai - Paratiisi vuorten syleilyssä - Missä kerran kuljin
Pallontallaajat.net
Valikko

Pai – Paratiisi vuorten syleilyssä

2018

Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 11.10.2016 vanhassa blogissa.


Mitä teet kun Thaimaan kaoottinen liikenne ahdistaa tai kaipaat pientä lomaa lomasta? No matkustat tietysti Paihin!

Näin näyttivät tekevän kaikki muutkin matkaajat ja lopputuloksena oli Pohjois-Thaimaan oma reppureissaajaghetto Khao San Road, tosin ilman kaikkea sitä paniikkioireita aiheuttavaa bassonjytkettä ja hälinää. Tänne todellakin eksyvät kaikki, sillä ensimmäinen ihminen keneen törmäsimme, oli tietysti tuttu edellisen viikon norsuleiriltä. Eikä mikään ihme, sillä onhan kaupunki lähes pakollinen kohde kaikille pohjoisessa matkaaville.

Kohteeseen pääsee ottamalla bussin Chiang Maista ja vaikka matkaa on vain reilut 100 kilsaa, tuhrautui matkaan liki neljä tuntia. Ja huh millaista tietä! 762 mutkaa, huimia korkeuseroja ja hitto mitä maisemia. Taisipa Mika vielä kertoa, että tällä tiellä sattuu lukuisa määrä onnettomuuksia… Kyyti ei ole kaikkein miellyttävintä korkeanpaikankammoisille tai herkästi pahoinvoiville, mutta odotus palkittiin, kun pääsimme perille ja vastassa oli sympaattinen lomakylä.

Paikka on hyvin turistisoitunut, mutta jotenkin sydämellisellä tavalla. Rauhallisia katuja käppäilee toinen toistaan omituisemmin pukeutuneita elämäntapahippejä sekä luontoaktiviteettien perässä juoksevia ausseja. Koska oltiin liikenteessä mlow seasonilla, oli Pai hyvin hiljainen päiväsaikaan, mutta iltaisin keskusta elävöityi, kun kaduille pystytettiin tutut ruokakojut ja baarit kutsuivat janoisia.

Meidän juhlimiset rajoittuivat ensimmäiseen iltaan, jolloin luotimme ehkä vähän sokeasti hostellisuosituksiin ja varasimme bungalovin Pai Circus Hostellista. Hyvin pian paljastui, että kyseinen paikka on juuri se, jonne nuoret reissaajat kokoontuvat jakamaan reissukokemuksia halvan oluen ääreen. Taisipa siellä erään puun juurella olla “Hippie Village”-kyltillä varusteltu tyynykasa, jota koristi lauma punasilmäisiä rastatukkia. Vaikka emme ihan tällaista party resortia olleetkaan vailla, oli paikassa toki paljon hyvääkin: makea uima-allas korkealla kukkulalla, mukavia ihmisiä ja komeita sirkusesityksiä.

Hostelli tarjoaa siis myös mahdollisuuden harrastaa ja treenata sirkustemppuja, joita esiteltiin iltaisin psyken tahdittamana. Eli suosittelen kyllä käväisemään paikan päällä joko uimassa tai ihailemassa sirkustaiturointia, mutta majoittumaan jossain minne basso ei kanna. Tosin köyhempi matkamies pestautuu Sirkukseen töihin, sillä apukäsiä kaivataan aina.

Loppuvierailu yövyttiin Pai Country Hutissa, joka on ehkä mun lemppari koko loman ajalta. Niin söpö mökki rauhallisella sijainnilla lähellä kuitenkin kaikkea. Nurkissa pyöri myös lauma koiria vailla haleja ja rapsutuksia. Paljon tuli makoilut terassilla riippumatossa värityskirja kaverina ja todellakin tuntui, ettei meillä ole mikään kiire mihinkään.

Paihin tullaan tavallisesti joko luonnon ja aktiviteettien perässä tai rentoutumaan riippumattoon Changi ja jointti kädessä. Me tavoiteltiin sopivaa tasapainoa tekemisen ja tekemättömyyden välillä, joten vuokrasimme jälleen mopon, joka oli loistava ratkaisu. Tällaisessä turistikeskuksessa myydään kyllä sikahintaisia retkipaketteja ja muita kokemuksia, mutta paljon parempaa on hankkia menopeli ja lähteä omalle tutkimusmatkalle.

Ehdoton vierailukohde on Pain oma Grand Canyon, jolle kuvat eivät tee oikeutta. Kalliojyrkänteet ja – polut ovat henkeäsalpaavan kauniita ja pelottavia. Itse missasin paikan parhaat palat, sillä korkeanpaikankammo iski pahasti ja jalkojen lyödessä lukkoon, ei eteneminen vain yksinkertaisesti onnistunut. Kapeat polut kuitenkin jatkuvat kuulemma kilometrikaupalla ja kuumottavat instagram-kuvat ovat taattuja. Tästä siis rohkealla seikkailijalle mahtava kokemus ja onneksi tällaiset pelkurit voivat jäädä ihailemaan lumoavia maisemia polun lähtöpisteelle.

Toki koluttiin myös vesiputouksia, mutta koska sadekausi oli vasta alkamaisillaan, oli putoukset vähän nääh vähäisen veden vuoksi. Kannattaa kuitenkin tsekata ainakin Nam Pembok-putous, jonka vedessä on virkistävää viilentyä tälläisen seikkailupäivän lomassa.

Ja viimeisenä ravintolavinkki, joka kannattaa tallentaa!

Meinasin saada hepulin kun tajusin kotona unohtaneeni kirjoittaa muistiin tai valokuvata erään pienen ravintolan nimen. Google maps kuitenkin pelasti ja voin jakaa helmen nimeltä Pen’s Kitchen. Eksyttiin tänne vähän vahingossa ja aivan kokeilumielessä, sillä moni ravintola vaikutti meidän makuun liian länkkäriltä, liian kalliilta, yms. Tämä pieni lähes näkymätön ravintola yllätti meidät totaalisesti ja kävimmekin täällä lopulta päivittäin nauttimassa edullista thairuokaa ja reissun parhaat hedelmäshaket ja jääteet. Ah tänne mä kaipaan.

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.