Pallontallaajat.net
Valikko

Kaukokaipuulle kyytiä

17/10/2018

Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 29.3.2017 vanhassa blogissa.


Koko viime syksy meni kaukokaipuun kourissa eivätkä kamalan ihanat lentotarjoukset tilannetta helpottaneet. Eli siinä kohtaa, kun silmille hyppäsi menopaluut Aasiaan hintaan 350€, alkoi chatit käydä kuumana. Kuka lähtee mukaan ja koska mennään? Hetken näytti jo siltä, että ryntään lomalle yksin, mutta vähän takavasemmalta ilmestyi vapaaehtoinen reissukaveri Johanna. Muutama päivä pähkäiltiin koska, minne ja miten pitkään. Nämä viivytellyt päivät kuitenkin tarkoittivat, ettei ihan näin huikeisiin lentotarjouksiin enää ollut mahkuja. Reissuvuosi 2017 starttasi siis Thaimaalla ja Johanna kainalossa.

Lensimme Ukraina Airlinesilla ja saimme perheeltä palautetta valinnasta, mutta hei hinta ja vaihtoajat ratkaisee! Hengissä selvittiin, eikä sen suurempaa valituksenaihetta olekaan. Penkit ja viihdejärjestelmät jäivät toki pahasti Finskin jälkeen, mutta safka oli hyvää ja istumapaikkojen kanssa pystyi säätämään. Tämän lentokokemuksen pohjalta tiedän myös jatkossa, että 8 tunnin vaihtoaika on liikaa, vaikka miten kuumottaisi jatkolennon missaaminen.

Bangkokiin saavuttuamme otimme taksin Khaosan Roadille, josta olimme bookanneet hostellin muutamaksi yöksi. Viimeistään tämän vierailun jälkeen kyseinen osoite on ikuisella mustalla listalla yöpymisen suhteen. Vaikka emme asuneet edes kaikkein vilkkaimmilla nurkilla, olivat naapurimme välinpitämättömiä ja helvetin äänekkäitä juhlijoita. Pari päivää meni kuitenkin nopeasti lähinurkkiin tutustuessa, shoppaillessa ja Johannalle kaupunkia esitellessä.

Meillä oli kova kiire etelämmäksi kohti vaaleita hiekkarantoja ja palmupuita, joten ostimme liput Koh Phanganille heti Bangkokiin saavuttuamme. Onneksi olisimme ajoissa liikkeellä, sillä juna oli jo lähes loppuunmyyty, kuten usein viikonloppuisin.

Saimme kapeat yläpunkat ja olipahan kokemus tuo junamatka!

Istuttiin ilta samalla penkillä seuranamme kolme paikallista miestä, jotka olivat kauhean kiinnostuneen oloisia meistä ja meidän tekemisistä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta välillä naureskeltiin kuin yhteiselle vitsille. Illan kuluessa penkit muutettiin sängyiksi ja jokainen kipusi omalle pedille kuuntelemaan junan vaimeaa kolinaa. Tuolla pomppivalla sängyllä makoillessa oli hyvin aikaa miettiä, miten onnekas sitä onkaan, kun voi ja uskaltaa matkustaa. Taisin siinä onnellisuuspuuskissani tirauttaa onnenkyyneleet, sillä niin hyvältä tuntui olla taas Thaimaassa, sekä siinä hitsin äänekkäässä, mutta silti niin miellyttävässä junassa.

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address