Pallontallaajat.net
Valikko

Hongkongin sykkeessä ja syleilyssä

17/10/2018

Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 11.1.2017 vanhassa blogissa.


Rannikolta suhattiin pikajunalla Kantoniin ja pakko mainita muutama juttu, vaikka ihan pikaisesti nurkilla pyörittiinkin: kaupunki on  v a l t a v a ja kymmenen pistettä shoppailutarjonnalle! Haluan siis takaisin.

Kanton oli kuitenkin meille väylä Hongkongiin, tuohon neonvärien viidakkoon, joka ei todellakaan koskaan nuku. Bussimatka kaupunkiin oli jo yhtä pään pyörittelyä, sillä ohi vilisevät maisemat olivat aivan epätodellisia. Toinen toistaan korkeampi rakennuksia aivan kylkikyljessä ja kyseessä oli vasta kaukaisimmat lähiöt! Laittoi todella miettimään kaupungissa asuvaa ihmismäärää, joka tuli myös kaduilla kulkiessa huomattua.

Hongkong oli itseasiassa hyvinkin virkistävä kokemus näiden Kiinassa vietettyjen viikkojen jälkeen, sillä viimeinkin ympäriltään saattoi bongata luettavissa olevia kylttejä ja omasta vähäisestä kielitaidosta oli edes jotain hyötyä.

Hieman negatiivinen yllätys mulle itselle oli kuitenkin hotellien hinnat ja laatu eli meidän hotlahuoneet oli pieniä eikä aina edes vankilaselliä viihtyisämpiä. Okei, ei tänne huoneen seiniä oltu tultu katselemaan, mutta taso oli joo eri kuin muualla Aasiassa. Melko hyvin me siis hyödynsimme vähäiset päivämme suurkaupungin sykkeessä metsästäen kaupungin parhaita ruoka-annoksia ja ravintoloita.

Pilvenpiirtäjät olivat meille kuin silmäkarkkia, josta ei vain saanut kyllikseen. Kävelimme tuntitolkulla niin Kowloonin ostoskaduilla kuin myös bisneskeskus Centralissa, josta muuten löytyy maailman pisimmät liukuportaat vinkvink. Vaikka koko reissun olin jauhanut vuorista ja niiden aiheuttamista sydämen tykytyksistä, oli Hongkong sama potenssiin kymmenen. Meitsi on kuin luotu kulkemaan kapeita katuja ja tuijottelemaan taivaalle kurkottelevia rakennuksia.

Sykähdyksiä sai aikaan myös Victoria Harbour, joka pimeyden laskeutuessa herää täyteen loistoonsa. Taivaanrantaa koristaa pilvenpiirtäjät kirkkaine valoineen ja maisema on harvinaisen valokuvauksellinen. Samaa sanotaan Victoria Peakin näköalatasanteista, joilta avautuu täydet näkymät pitkälle kaupungin ylle. Kohde taitaa olla suosituin nähtävyys ja tämä oli syynä, miksi meillä jäi tämä elämys väliin… Jono oli muuttunut yhdeksi suureksi ihmismassaksi ja tilanne näytti melko epätoivoiselta.

Tilaa sen sijaan oli Hong Kong Science Museumissa, jonne vetäydyimme paahtavalta auringolta suojaan. Ei aivan Heureka, mutta useamman tunnin tässä valtavassa museossa sai kulutettua tutkien, ihmetellen ja testaillen. Yksi mielenkiintoinen havainto oli aivan super hyper yli-energiset ja äärimmäisen rasittavat aasialaiset lapset, joiden vanhemmat vain hymyilivät kullannupuilleen kaiken riehumisen ja paikkojen tuhoamisyritysten jälkeen. Yh ei lapsia, kiitos.

Viimeinen kuva ansaitsee pienen kunniamaininnan ja esittelyn. Hongkongiin saapuessamme mielessä pyöri vain yksi ajatus: nyt äkkiä sitä sushia ja Mikahan sitten repäisi ja ohjasi meidät all you can eat -sushille! Saatiin hervottoman kokoiset tilauspaperinivaskat ja ei muuta kuin valitsemaan menulta mitä tekee mieli. Ruokatarjonta oli aivan älytön ja tarjoilijat kantoivat pöytään lautasta toisen perään, kunnes lopulta oli lyötävä hanskat tiskiin. Ähkyä ei juuri helpottavat tasaiseen tahtiin kilisteltävät saket… Huh melkoinen kokemus ja vielä jonakin päivänä otan uusinnan.

Uusinnan aion ottaa myös vierailusta tässä ihanan kuhisevassa metropolissa! Tällä kertaa meitä kutsui lento takaisin Thaimaahan, mutta ehkäpä ensi vierailulla ei ole kiire mihinkään

 

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa

Follow

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.

Email address