Pallontallaajat.net
Valikko

Don Det – Hiljaiseloa riippumatossa

17/10/2018

Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 13.11.2016 vanhassa blogissa.


Hurautimme jälleen pitkän matkan aivan Laosin eteläosaan tarkoituksena vierailla Don Det-saarelle. Tämä saari on yksi monista 4000 Islands-nimisessä saarirykelmässä ja erityinen siksi, että Mikan monet reppureissut ovat sijoittuneet juuri tänne ja erääseen tiettyyn resortiin. Kyseessä olisi siis vierailu vanhan ystävän luona.

Saavutimme saaren kapealla long-tail boatialla ja Mika neuvotteli kuljetuksen suoraan King Kong Bungalowsille. Skippasimme siis kokonaan “keskustan” ja myönnänkin etten ole nähnyt saaresta muuta kuin oman mökkimme ja sen kyljessä sijaitsevan ravintolan. Kuulemani ja kokemani perusteella saarelle tullaan juuri sen rauhan ja halvan oluen perässä ja mikäpä sen parempaa kuin oma riippumatto ja edessä virtaava Mekong. Näin ainakin low seasonilla.

King Kongia ylläpitää mies nimeltä Mini. Reissuvuosiensavarrella Mika tutustui häneen ja meidät otettiin avosylin vastaan ja majoitettiin omaan mökkiin joen varteen. Säästettiin näinä päivinä useita roposia päiväbudjetistamme, sillä majoitus oli todella halpa, söimme Minin raflassa ja makoilimme päivät pitkät. Myönnän, että jokunen kilo taisi kertyä, sillä ensimmäistä kertaa viikkoihin tarjolla oli herkullista länkkäriruokaa! Pastaa, pitsaa, vähän toisenlaista pastaa, pannaria… Elämä oli niin helppoa, kun oli piikki auki ja jääkaapilla sai käydä, kun suuta kuivasi.

Vaikka lomalla koko ajan olimmekin, on olo joskus reissatessa jännittynyt ja stressaantunut kaiken suunnittelun ja aikataulun noudattamisen vuoksi. Don Detillä kaikki tuo unohtui ja sitä tunsi olevansa täysin vapaa kellonajoista ja kaikesta mitä muka pitäisi tehdä. Univelat tuli kuitattua ja ihmeteltyä etupihalla löntysteleviä kotieläimiä ja lähimmässä puussa kasvavia banaaniterttuja. Elämä on ihanaa.

Olikohan toiseksi viimeinen päivä, kun vähän ryhdistäydyttiin ja vierailtiin viereisen Don Khonin saaren massiivisilla vesiputouksilla. Tätä näkyä on hyvin vaikea kuvailla eivätkä valokuvatkaan tee oikeutta, sillä vettä vyöryy järisyttävällä voimalla kaikkialla minne katse kantaa. Sadekauden ansiosta näky on vaikuttava ja hiljentää tällaisen pienen kulkijan.

Paluumatkalla saamme itse kokea sadekauden ihmeet, kun taivas repeää täydellisesti. En ole ikinä kokenut vastaavanlaista rankkasadetta, jolta ei muuten meidän säälittävät sadetakit suojanneet. Olo oli kuin suihkussa ja näkyvyys eteenpäin heikko, mutta sateesta huolimatta fiilis oli niin onnellinen. Jotenkin oli vapauttavaa kastua täysin päästä varpaisiin ja olla kerrankin vaan, että minkäs teet?

Eräällä aamupalalla olin taas aivan valmis adoptoimaan söpön laosilaislapsen… Kuvissa löydetään ötökkä, jota esitellään, syödään ja lopulta nauretaan makoisasti päälle.

Lämpimät suosittelut Don Detille ja erityisesti Minin huushollille ja eiköhän mekin vielä palata, kun lähtöhalauksien lomassa näin lupasimme.

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa

Follow this blog

Get every new post delivered right to your inbox.